Itse henkilökohtaisesti tiedän, miten ahdistavaa 9-luokkalaisena on hakea toisen asteen koulutukseen.
Hakisiko ammattikouluun vai lukioon? Mitä jos
mua ei hyväksytäkään mihinkään? Pääseeköhän kukaan kaveri samaan kouluun?
Kysymyksiä toisensa perään ja tietynlainen ahdistus siitä, että nyt pitäisi
päättää se koulu, mistä saa mahdollisesti ammatin itselleen. Henkilökohtaisesti
en pidä 10-luokkaa tai lukiota huonoina vaihtoehtoina. Saapa ainakin lisävuosia
päätöksen tekoon. Mielestäni 15-16 vuotta täyttänyt on aivan liian nuori
päättämään, mitä ammattia hän haluaisi tehdä lopunelämäänsä. Toki tiedän, että
asumme valtiossa, missä meillä on mahdollisuus kouluttautua ihan eläkeikään
asti, aina uudelleen ja uudelleen. Mutta enemmistö ei halua tai jaksa
välttämättä kouluttautua enää sen jälkeen kun on kerran jo toisen asteen
koulutuksesta valmistunut.
Moni jämähtää työhön, mistä ei välttämättä pidä, sillä
uudelleenkouluttautumiseen menee aikaa ja vaivaa. Varsinkin, jos on ollut
samassa työssä vuosia ja saa jo kohtuullista palkkaa. Monella on huoli siitä,
että miten kustantaa eläminen
opiskeluiden aikana, varsinkin nykypäivän hallituksen leikkauksien kanssa.
Opintotukia leikataan jatkuvasti ja stressi kasvaa, mitä enemmän asiaa miettii.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja saanut myös läheltä seurata, miten
opiskelut stressaavat, etenkin kun pitäisi miettiä, miten pärjätä rahallisesti.
Koulutus on kuitenkin nykypäivänä oleellinen töiden saamisen kannalta.
Usein yhteishaun aikaan koulujen
opinto-ohjaajilla voi olla kova kiire, kun 9-luokkalaisia on paljon ja kaikkien
kanssa pitäisi tehdä suunnitelma. Mihin kouluihin hakea ja mitä tehdä
elämällään? Kouluun hakeminen ja koulutus ylipäätään on todella tärkeä asia,
vaikka se ei siltä tuntuisikaan ylä-asteikäisenä. Myöhemmin elämässä osaa
varmasti arvostaa sitä, että on ottanut koulutuksen tosissaan, joten ei kannata
epäröidä pyytää apua asiassa. Toisen asteen koulutus on varmasti monelle
rankempi kuin peruskoulu, mutta kokemuksena kasvattava.
Henkilökohtaisesti
mulle ammattikoulu
oli erittäin rankka ja kun vaihdoin myöhemmin yksityiskouluun, koulunkäyminen
helpottui todella paljon. Yksityiskoulut maksavat usein paljon ja vaikka laskut
on mahdollisuus maksaa myös erissä, on se silti kallista, kun pitäisi miettiä
päälle vielä asumiskustannukset ja kaikki muu pakollinen. Yksityiskoulut on
silti myös vaihtoehto. Usein niissä on lyhemmät koulutukset, yksilöllisempää
opetusta ja enemmän vaihtoehtoja erikoistua ammatteihin, joita ei välttämättä
ole tarjolla ammattikouluissa.
Toisen asteen koulutus kannattaa ottaa vastaan avoimin mielin. Vaikka se tulee olemaan varmasti rankkaa, on siinä myös paljon hyvää. Vaikka munkin yläasteaikaiset ystävät vaihtui, sain parin vuoden aikana ystäviä, jotka pysyvät tänäkin päivänä, vielä monta vuotta koulun loppumisen jälkeen. Monille ammattikoulu tai lukio on myös uusi alku. Jos yläaste ei mennyt ihan suunnitellusti niin saa puhtaan alun uudessa koulussa, uudet opettajat ja luokkakaverit. Lukiossa pidin siitä, että luokka vaihtui jatkuvasti, riippuen mitä kursseja lukujärjestyksessä oli milloinkin. Toisen asteen koulutus on myös kasvun paikka. Siitä alkaa tie aikuisuuteen ja vastuu kasvaa kokoajan. Enää opettajat eivät soittele kotiin, mikäli ei tule paikalle. Ja jo pienistä poissaolojen määristä voi jäädä jälkeen niin paljon, että mukaan on vaikea päästä. Siinäkin tapauksessa mieluisan koulupaikan valinta on erittäin tärkeää.
No mitä tehdä, jos yhteishaku sujuu mutkattomasti ja pääsee haluamaansa kouluun, mutta se ei tunnukaan omalta paikalta? Onko epäonnistunut ja pilannut tulevaisuutensa, jos on hakenut "väärään kouluun"? Joitain voi ahdistaa ottaa asia esille kotona ja opolle meneminen tuntua ylitsepääsemättömältä. Silloin voi ja kannattaakin tehdä huolikoodi itsestään Välittämisen koodin avulla. Mikään ongelma ei ole liian suuri tai pieni, jos tuntuu siltä, että apua tarvii. Silloin kannattaa käydä tutustumassa huolikoodi.fi, missä voi tehdä yhteydenottopyynnön. Usein "ulkopuolisen" ihmisen apu on helpompi ottaa vastaan kun jonkun lähipiirissä olevan. Koskaan ei ole noloa tai tyhmää pyytää apua. Kenenkään ei tarvitse pärjätä asioidensa kanssa yksin!
Toisen asteen koulutus kannattaa ottaa vastaan avoimin mielin. Vaikka se tulee olemaan varmasti rankkaa, on siinä myös paljon hyvää. Vaikka munkin yläasteaikaiset ystävät vaihtui, sain parin vuoden aikana ystäviä, jotka pysyvät tänäkin päivänä, vielä monta vuotta koulun loppumisen jälkeen. Monille ammattikoulu tai lukio on myös uusi alku. Jos yläaste ei mennyt ihan suunnitellusti niin saa puhtaan alun uudessa koulussa, uudet opettajat ja luokkakaverit. Lukiossa pidin siitä, että luokka vaihtui jatkuvasti, riippuen mitä kursseja lukujärjestyksessä oli milloinkin. Toisen asteen koulutus on myös kasvun paikka. Siitä alkaa tie aikuisuuteen ja vastuu kasvaa kokoajan. Enää opettajat eivät soittele kotiin, mikäli ei tule paikalle. Ja jo pienistä poissaolojen määristä voi jäädä jälkeen niin paljon, että mukaan on vaikea päästä. Siinäkin tapauksessa mieluisan koulupaikan valinta on erittäin tärkeää.
No mitä tehdä, jos yhteishaku sujuu mutkattomasti ja pääsee haluamaansa kouluun, mutta se ei tunnukaan omalta paikalta? Onko epäonnistunut ja pilannut tulevaisuutensa, jos on hakenut "väärään kouluun"? Joitain voi ahdistaa ottaa asia esille kotona ja opolle meneminen tuntua ylitsepääsemättömältä. Silloin voi ja kannattaakin tehdä huolikoodi itsestään Välittämisen koodin avulla. Mikään ongelma ei ole liian suuri tai pieni, jos tuntuu siltä, että apua tarvii. Silloin kannattaa käydä tutustumassa huolikoodi.fi, missä voi tehdä yhteydenottopyynnön. Usein "ulkopuolisen" ihmisen apu on helpompi ottaa vastaan kun jonkun lähipiirissä olevan. Koskaan ei ole noloa tai tyhmää pyytää apua. Kenenkään ei tarvitse pärjätä asioidensa kanssa yksin!
Välittämisen koodi toivottaa kaikille ihanaa keväänodotusta!
Hanna, kokemusasiantuntija
Välittämisen koodi