Yksi nuori, yhteinen huoli

Aihe tähän kirjoitukseen tuli täysin pyytämättä ja yllättäen, mutta kertoo hyvin Välittämisen koodin mahdollisuuksista pyytää tukea ja apua kun sitä nuori kokee itse tarvitsevansa.

Sain puhelinsoiton eräältä ystävältäni. Hän oli huolissaan naapurissaan asuvasta parikymppisestä nuoresta miehestä, jonka postilaatikko oli täynnä ulosotonkirjeitä, laskuja, mainoksia ja muita posteja, mutta sitä ei koskaan tyhjätty. Ajoittain ystäväni on perannut turhat mainokset pois ja joko jättänyt muun postin laatikkoon, tai vienyt ne asunnon ovenripaan. 

 Näin talviaikaan ei vaadi erityisiä salapoliisintaitoja nähdä onko asunnossa liikettä. Lumi kasaantunut asunnon oven eteen, eikä hangessa näy ainoaakaan kengänjälkeä. Ainoa elonmerkki on valot asunnossa. 

Kesällä pihapiirissä näkyi vielä kavereita ja tyttöystävä, mutta nyt ei ole aikoihin näkynyt ketään. Nuoren miehen kanssa on aiemmin muutama keskustelu pihapiirissä kohdatessa käyty ja keskusteluissa on käynyt ilmi, ettei hänellä ole töitä tai koulua, hän viettää päivänsä kotona koneella pelaillen. 

 ”Voinko minä ulkopuolisena ilmaista huoleni? Voinko minä kysyä, miten sulla menee?”, oli ystäväni kysymys minulle.

Niin, voiko vieraiden ihmisten asioihin puuttua? Mitä ne oikein ajattelevat, jos minä nyt otan asian esiin? Mistä minäkään mitään tiedän, enhän ole edes alan ammattilainen! Vaatiiko välittäminen tutkintoa, vai ennemminkin rohkeutta? Kuinka pitkälle vierasta ihmistä pitää kantaa?

Annoin ystävälleni neuvon, jota käytän myös itse, eli voitko ohittaa tilanteen hyvällä omalla tunnolla? Jos jotain sattuisi, tuntisitko huonoa omaatuntoa? Kerroin ystävälleni etsivästä nuorisotyöstä, sen kohderyhmästä ja siitä kuinka etsivien kautta tilannetta voisi lähteä selvittelemään. Pahimmassa tapauksessa ovi lyödään hänen nenän edestään kiinni, mutta ainakin hän on yrittänyt ja se on jo paljon se!

 

Jokin aika sitten ystäväni soitti ja kertoi kuinka nuoren miehen kanssa oli käynyt. Hänellä oli huoli naapuristaan kasvanut, eikä hän voinut enää seurata tilannetta vierestä. Kerättyään rohkeutta, hän viimein kävi koputtamassa naapurinsa oveen ja kertoi olevansa nuoresta huolissaan.

Nuori mies kertoi tilanteestaan yllättävän avoimesti. Hän oli äärimmäisen ahdistunut, eikä pystynyt edes noutamaan postia laatikosta. Hän ei ollut poistunut asunnostaan pitkiin aikoihin, vanhemmat toivat hänelle ruokaa ovelle. Töitä tai koulua ei pystynyt edes ajattelemaan ilman ahdistumista. Hän vietti päivänsä pelaten ja lähimmät kaveritkin löytyivät virtuaalimaailmasta. Aiemmin hänellä oli ollut liikunnallisia harrastuksia, mutta nekin olivat ahdistuksen vuoksi jääneet.  Hänellä oli vaikeuksia puheentuottamisessa ja pelko ettei hän tule ymmärretyksi esti häntä pyytämästä apua.

Ystäväni kertoi nuorelle miehelle etsivästä nuorisotyöstä ja ottivat saman tien yhteyttä alueensa etsiviin. Etsivien kanssa sovittiin tapaaminen  nuoren kotiin ja vyyhti alkoi purkautumaan siitä.

Tarina on äärimmäinen esimerkki molemminpuolisesta rohkeudesta. Ystäväni oli rohkea ilmaistessaan huolensa ja kohdatessaan tämän nuoren miehen. Nuori taas oli rohkea kertoessaan oman tarinansa. Moniko meistä olisi ollut yhtä rohkea? Olisinko itse ollut?

Itse kuulen työni kautta usein mietintöjä siitä, miksi Välittämisen koodin tapainen järjestelmä on luotu. Onhan meillä väyliä vaikka kuinka ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Kyseisellä paikkakunnalla ei vielä Välittämisen koodista hirveästi tiedetä, mutta olisiko toimintamalli mahdollistanut nuoren miehen itsenäisen avunpyynnön jo aikaisemmassa vaiheessa?

Yritetään siis nähdä se mitä ympärillämme tapahtuu. Olkaamme rohkeita ja kysytään miten sinä pärjäät, vaikka meidät ammuttaisiinkin alas ja ennenkaikkea välitetään toisistamme, eikä jätetä ketään yksin.

Tutustu Välittämisen koodiin : www.välittämisenkoodi.fi

                                              www.huolikoodi.fi

Sari Laaksonen

Projektityöntekijä 

Välittämisen koodi